Suomen yksi menestyneimmistä taiteilijoista, Lapin Kittilän Kaukosen kylästä kotoisin oleva Reidar Särestöniemi (1925–1981) täyttäisi vuonna 2025 100-vuotta. Juhlavuoden aikana Särestöniemen juhlanäyttelyitä järjestetään Särestöniemen museossa Kittilässä, Korundissa Rovaniemellä (21.1.-1.6.) ja Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä (8.2.-1.6.).
Särestöniemi tunnettiin omaleimaisesta taiteestaan, jossa Lappi ja sen luonto nostettiin näyttävästi pääosaan rohkeiden värien ja ekspressiivisen tyylin kautta.
Reidar Särestöniemen töissä tutuksi ovat tulleet niin kirkkaan punaisena hehkuva Lapin aurinko, talvisen auringon kajossa kimaltelevat huurrekoivikot, kuin lukuisat inhimillisiä piirteitä saaneet eläinhahmot. Hänen uniikilla tekniikalla maalatut Lapin luonnon yksityiskohdat kasvattivat kiinnostusta taiteilijaa kohtaan uran alkumetreiltä alkaen.
Aikansa julkisuuden hahmoa sekä arvostettiin, että ihmeteltiin. Tuon ajan taidepiirit Etelä-Suomessa eivät suhtautuneet suopeasti taiteilijaan, jonka teokset myivät hyvin jo ensimmäisistä Helsingissä pidetyistä gallerianäyttelyistä lähtien. Särestö saikin useita lisänimiä, kuten ”Pohjolan Picasso”, ”shamaani” ja ”maahinen”.
Luonnon tallentaja ja tulkitsija tiettömän taipaleen takaa
Reidar syntyi vuonna 1925 isoisänsä tilalla Kittilän Kaukosessa. Kittilän Kaukosen kylästä, keskeltä Lapin erämaata, jossa hän vietti lapsuutensa luonnon ja eläinten ympäröimänä. Hän oli nuorin seitsenlapsisesta perheestä. Koska isommat sisarukset olivat kiireisiä tilan töissä, kertoi hän viettäneensä aikaa eniten luonto ja eläimet ystävinään.
Maalaamiseen Reidar Särestöniemi sai opetusta ensin taiteilija Aale Hakavan yksityisoppilaana ja sitten Suomen Taideakatemiassa Helsingissä. Taideopinnot jatkuivat vielä Leningradin Ilja Repin -instituutissa. Hän kehitti 1960-luvulla oman ainutlaatuisen tekniikkansa, jossa hän ennakkoluulottomasti yhdisteli öljyväriä ja temperaa ja moninaisia kokeellisia tapoja tavoitellessaan luonnon elementtejä. Hän maalasi paljon palettiveistä käyttäen muodostaen monikerroksisia värikkäitä pintoja. Särestöniemi ammensi inspiraationsa Lapin luonnosta ja sen voimakkaista kontrasteista. ”Reidar kertoi varastoivansa värejä sisäänsä kotiseutunsa luonnossa kulkiessaan.”, kertoo Särestöniemi-museon johtaja, Anne Koskamo.
Vuoden 1964 sanomalehden näyttelyosiossa Tuuli Reijonen kuvailee Särestöniemen tekniikkaa ihailevaan sävyyn:
”hänen lyyrisyytensä on vahvoin rönsyin elämässä kiinni, hän imee luonnosta voimansa. Lappi on hänen maaperänsä ja ilma, jota hän hengittää. Niinpä aito Lappi on imeytynyt hänen siveltimeensäkin, turistimaisuus on hänestä kaukana. Töissä on mystiikkaa, mutta sekin on tervettä ja elinvoimaista. Hän siirtää vaikutelmansa kankaisiin erikoislaatuisen tekniikkansa avulla. Maalaustapa on pilkuttamista, spontalismia. Värit ovat luomassa muotoja. Muodot liikkuvat nonfiguratiivisen ja figuratiivisen rajamailla. Eläinten hahmot sulautuvat pyörremäisinä liikkeinä maastoonsa, punaisesta maasta nousee suopursujen vyöhyke, mustansininen kuutamo on täynnä salaperäistä valoa, tunturien etäiset huiput hehkuvat aamuvalossa ruusunpunaisina, keltasilmäinen dramaattinen ilves on niin elävä, että miltei kuulee sen sähinän, punahehkuinen maa ja talojen lumikatteiset katot kertovat lähestyvästä talvesta. Vain muutamia vetoja yli ja putous tunnelmoimiseen olisi vaarana, nyt pysytään onneksi rajan oikealla puolella.”
Asui ja työskenteli ja tiettömän taipaleen takana
Särestöniemi oli aikansa edelläkävijä monessakin mielessä. Särestöniemi oli erikoisuus myös julkisuuskuvansa luomisessa. Hän osasi markkinoida itseään, mikä ei ollut itsestäänselvää vielä 1950-luvun taidemaailmassa. Nykykielellä voisi ilmaista, että hän loi taiteilijabrändinsä kuvaamalla autenttisia sisäisiä maailmojaan.
”Särestöniemen teokset olivat jo hänen elinaikanaan niin suosittuja, että ihmiset kilpailivat näyttelyissä niiden hankkimisesta”, kertoo Särestöniemen museonjohtaja Anne Koskamo. Menestys herätti myös kateutta taiteilijapiireissä. Reidarin eläessä ei tietä Särestöön ollut, vaan tilalle kuljettiin veneellä Ounasjokea pitkin ja talvisin kelkalla tai moottorikelkalla. Reidar ei halunnut rakentaa maantietä, jottei kävijämäärät kasvaisi suuriksi.
Vaikeakulkuisenakin Särestössä riitti kuitenkin vieraita valtion huipulta saakka. Useat valtiotason vieraat, kuten presidentti Urho Kekkonen ja Espanjan kruunuprinssi Juan Carlos lennätettiin Särestöön helikopterilla.
Taiteilija osasi arvostaa töitään ja omaa koulutustaan. Hän myös hinnoitteli teoksensa kunnianhimoisesti. Hän ei pitänyt jos hänen töistään koitettiin tingata. Legendan mukaan Särestöniemi oli tauluaan havittelevalle liikemiehelle sanonut hinnaksi 20 000 markkaa. Kun ostaja tarjosi 18 000, Reidar nosti hinnaksi 25 000, tämän jälkeen 30 000. Kun ostaja sitten halusi tarjota alkuperäisen hinnan, ei särestöniemi enää laskenut hintaa.
Särestöniemen arvostus oli suurta jo taiteilijan eläessä, mikä ei ole kovin yleistä. Hän saattoikin pitää taulujen hinnat korkeina, koska kysyntää riitti. Kulta-aikaa taiteilija vietti 1970 -luvulla, jolloin myös menestyksen rankemmat puolet, kuten alkoholin kurimus, tulivat taiteilijalle tutuksi menestyksen myötä.
Särestöniemen Ateljee. Kuva: Särestöniemi-museo
Talveksi ostethuun aurinkoon
Särestöniemi oli tunnettu nimi kansainvälisesti ja järjestikin näyttelyitä Narvikista Tokioon. Hän piti matkustelusta muutenkin ja matkusti aikalaisekseen paljon, käyden muun muassa Etelämantereella.
”Hän kolusi lähes koko maailman, Australian oli ainoa manner, mihin hän ei elämänsä aikana ehtinyt.” toteaa Koskamo. Tämä juontui pitkälti talvesta, jota hän tunnetusti inhosi ja lähti omien sanojensa mukaan talveksi ”ostethuun aurinkoon”. Myöhemmin elämässä hän kertoi alkaneensa ystävystyä talven kanssa”. Matkojen jälkeen hän aina palasi Särestöön tärkeän ja rakkaan työnsä pariin.
Toi piilotettua puoltaan esiin värikkäiden maalausten kautta
Maalauksissa silmiinpistävää on hänen mestarillinen värien käyttönsä ja itse luotu tekniikka. Luontokuvissa eläimet on kuvattu osoittavan hellyyttä toisilleen. Koko Särestöniemen elämän ajan homoseksuaalisuus oli aikansa Suomessa tabu ja rangaistava rikos vuoteen 1971. Vielä tämänkin jälkeen se luokiteltiin sairaudeksi aina hänen kuolinvuoteensa 1981 saakka. Taiteilijan todellinen identiteetti jäi siten julkisuudelta piiloon ja ilmeni maalausten monivärisinä kuvituksina luonnon ja eläinmaailman ihmeistä. Särestöniemen taiteessa onkin tunnistettavissa viestejä hänen identiteetistään, mikä näkyy esimerkiksi halailevien karhujen ja hylkeiden kuvauksissa.
Särestöniemi osoittautuu syvälliseksi ajattelijaksi, mikä ei liene luonnon ja taiteen tulkitsijalle erikoista. Maija-Liisa Heinin lehtihaastattelussa vuonna 1974 Särestöniemi listaa lempikirjailijoitaan, joihin kuuluu ihmisyyden tutkijoita ja yhteiskunnallisia ajattelijoita, kuten Vietnamin vallankumouksellinen kommunistijohtaja Ho Tsi Mihn, Ernest Hemingway ja Lapin katoavaa kansanperinnettä, uskomuksia ja tarinoita tallentanut Samuli Paulaharju. Mainitseepa hän myös maapallon ulkoavaruuden vieraista tarinoivan Erich von Dänikeninkin.
Jos ihmiseltä loppuu mielikuvitus, loppuu kaikki – Reidar Särestöniemi
Didrichsenin perheellä pitkä ystävyys Särestöniemen kanssa
Didrichsenin museolla on läheiset suhteet Särestöniemeen jo 1960-luvulta saakka. Gunnar ja Marie-Louise Didrichsen kuulivat ensimmäisen kerran tästä erikoisesta Lapin erämaan taiteilijasta Tanskan suurlähetystön työntekijältä, joka oli käynyt Särestöniemessä. Lapin ystävinä Didrichsenit päättivät myös vierailla taiteilijan luona.
Museolla on kokoelmissaan yli 20 Särestöniemen maalausta. Koska perhe matkusti säännöllisesti Särestöniemessä, pääsivät he myös valitsemaan parhaat teokset. Museo järjesti 70-luvulla peräti neljä näyttelyä, jotka olivat huippusuosittuja. Reidarista tuli hyvin läheinen perhetuttu Didrichsenien perheen kanssa. Peter Didrichsen kertoo lapsesta asti matkustaneensa tapaamaan vanhempiensa kanssa tätä hauskaa ja karismaattista lapinmiestä.
Didrichseneillä voi olla myös osansa Särestöniemen tunnetuksi tulemiseen. Presidentti Urho Kekkonen oli nähnyt Särestöniemen näyttelyn Didrichsenillä ja pitänyt tämän töistä. Kekkonen myös hankki useita Särestöniemen töitä Didrichsenin näyttelyistä.
Vuonna 1975 Didrichsenillä oli vain kolmen viikon mittainen näyttely, jossa vieraili jopa 21 600 kävijää. Museon podcast-haastattelussa Peter Didrichsen kertoo, että tänä aikana oli jatkuva kävijöiden jono museolta isolle tielle tuntia ennen avausta aina ovien sulkemiseen saakka. Tämä samainen tapahtuma oli merkittävä myös museon historiassa. Nykyinen museonjohtaja ja Peter Didrichsenin vaimo Maria Didrichsen muisteleekin Stadissa-medialle, että tuo näyttely oli hänen ensimmäinen kosketus museoon. ”Äitini oli siitä jostain kuullut ja olimme mukana jonottamassa. En tuolloin olisi uskonut, että joku päivä toimisin saman museon johtajana”, Maria nauraa.
Perintö elää ja vahvistuu – viimeisimpänä Kittilän kunnan huomionosoitus
Professorin arvonimen Reidar Särestöniemi sai vuonna 1974 itseltään Urho Kekkoselta. Hän on saanut myös tunnustuksen uskollisuudestaan kotiseudulleen Lapin maaherralta. Särestöniemen siirryttyä ajasta iäisyyteen vuonna 1981, hänen merkityksensä suomalaiselle taiteelle on vain kasvanut. Uuden sukupolven taiteilijat ovat löytäneet hänen taiteensa ja inspiroituneet sen yksilöllisestä ja erikoislaatuisesta ilmaisusta. Särestöniemen kuoleman jälkeen avattu museo houkuttelee vierailijoita metsäautotien päähän ulkomailta saakka.
Särestöniemi jätti jälkeensä tärkeän perinnön, joka jatkaa elämistä niin Lapin luonnossa kuin suomalaisessa ja kansainvälisessä taidekentässäkin. Tammikuussa 2025 Kittilän kunta osti Särestöniemen kotimetsän. Hankinnan taustalla on halu suojella kulttuuriperintöä. Yhteensä 200 hehtaarin metsätila on ollut paikka, joka on tullut taiteilijalle tutuksi koko elämänsä ajan ja jonka taika ja värit ovat tallentuneet hänen lukuisiin maalauksiinsa. Nykyisin tilalla toimii Särestöniemen museo, jossa voi tutustua taiteilijan elämään ja taiteeseen. Luonnonkauniilla paikalla Ounasjoen rannalla sijaitseva museo on avoinna ympäri vuoden – ja perille kulkee nykyään myös vieraiden matkaa helpottava autotie.
Katso myös:
Maailmanranta – Reidar Särestöniemi 100-vuotta -näyttely 8.2.-1.6.2025 | Didrichsenin taidemuseo
Kuuntele: Peter ja Julia Didrichsenin kiehtovia tarinoita Särestöniemestä
Didrichsen Art Museum podcast, episode 7: Reidar The Last Wolf – the life and art of Reidar Särestöniemi
Särestöniemi-museo Kittilässä
Stadissa.fi – Nappaa vinkit vapaa-ajalle – siirry etusivulle